Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2017

Sairastupa ja uusi villapaita

Johan laumani sairastaa. Ensin köhi Tuuli. Eilen hän lähti kuitenkin jo aamulla kouluun. Hän on siis flunssansa sairastanut. Nyt köhii vuorostaan isäntä. Emäntä on varmaan seuraavana vuorossa… Kunhan pitävät huolen, etten minä saa flunssaa.

Viime sunnuntaina kävimme Voikkaalla syntymäpäiväjuhlissa. Veimme sankarille eli Danan omistajalle lahjan. Hassua oli, että minäkin sain lahjan. Lähdin kotiin uuden villapaidan kanssa. Kiitos kovasti Dana!

Pinkki on lempivärini

Oudot aksatreenit

Tuuli ei mennytkään kouluun eilen. Hän jäi kotiin potemaan flunssaa. Minä yritin piristää Tuulia, mutta hän vain niisti ja yski.

Illalla oli aksatreenit hallilla. Tuuli ei jaksanut lähteä mukaan. Menin sitten isännän kanssa kentälle. Isännän meno kentällä näyttää erilaiselle kuin Tuulin. Rata oli todella vauhdikas. Isäntä meinasi jopa törmätä yhteen estesiivekkeeseen juostessaan. Hyppäsimme siis molemmat esteen kohdalla.

Isännän kanssa oli ihan hauskaa treenata, mutta kyllä minä kaipasin Tuulia kentälle. Toivottavasti hän tervehtyy nopeasti, viimeistään ensi perjantaiksi.

 

Lihapullia ja vieraita

Emäntä teki lihapullia minulle eilen. Ne ovat herkkua.  Harmi kun niitä ei saa syödä ruokakupillista kerralla. Ne ovat kuulemma jotain erityistilanteita varten. Hölmöjä tuollaiset säännöt!

Eilen kävi myös Dana ja Sointu kylässä. Teimme aika pitkän lenkin koirapuistoon ja takaisin. Siellä ei ollut meidän lisäksi muita, joten haistelimme molemmat aitaukset tarkkaan. Lenkin jälkeen ihmiset söivät lounaan ja me koirat rentouduimme päiväunilla. Dana taisi nukkua kaikkein sikeimmät unet.

Ihmettelimme Danan kanssa, minne Sointu oikein katosi
Sointu juoksi kiireesti porukoihin, kun olimme lähdössä kotia kohti

 

 

Kouvolan ja Heinolan näyttelyt

Lähdimme koko lauma kohti Kouvolan näyttelyitä. Tuuli tosin tipautettiin kyydistä mammalle ja papalle. Minä menin siis isännän ja emännän kanssa Kouvolan raviradalle näyttelyyn. Emäntä ja isäntä miettivät matkalla, kuka mahtaa olla se toinen näyttelyyn tuleva länderi. Lopulta selvisi, että toinen koira oli Simo Kotkasta. Esiinnyimme kumpikin sertin arvoisesti ja lopuksi minä sain ROPin. Jouduimme lopuksi isännnän kanssa kaatosateeseen ryhmäkehässä. Ei ollut kivaa! Emäntä nauroi, että turkkini näytti ihan räjähtäneeltä, mutta hän olikin sateenvarjon alla koko sateen ajan.

Tältä näytin kaatosateen jälkeen

Suununtaina oli sitten Heinolan näyttelyn vuoro. Kerrankin meillä ei ollut pitkä matka näyttelypaikalle. Näyttelyyn tuli myös Tofsan. Olipa kiva tavata häntäkin. Minusta on tylsää, jos olen ainoana länderinä näyttelyissä.

Minulla oli iso kannattajajoukko kehän laidalla jännittämässä. Mutta tuomari olikin sitä mieltä, että olen vielä pahasti kehitysvaiheessa enkä saanut sertiä. Mutta emäntä ja isäntä olivat silti iloisia tämän päivän tuloksesta. Minä heilutin häntääni ensimmäistä kertaa koskaan näyttelykehässä!

Uudet ohitusnamit

Minulle ei kaikki namit kelpaa. Olen vähän nirso, kuten kunnon länderin kuuluukin olla. Lisäksi olen kovin kiinnostunut vastaantulevista koirista. Joskus jopa rähjään niille. Laumani on kovasti koittanut keksiä namia, joka kiinnostaisi enemmän kun ne vastaantulevat koirat. Kalkkunaleike on ollut tähän mennessä parasta, mitä nuo ovat minulle keksineet tarjota. Toinen koira kiinnostaa kuitenkin minua enemmän kuin kalkkunaleike.

Liila-siskoni taitaa olla myös nirso namien suhteen. Emäntä sai Liila-siskon laumalta vinkkiä hyviin nameihin. Laumani kokeili siis valmistaa paistettua ja kuivattua riistakäristystä. Kylläpä nyt löytyi minun mieleinen herkku!

Käristysnamien valmistus oli minusta piinaavaa. Ensin ne herkut tuoksuivat pannulla. Sain maistaa muutaman heti paistettuna. En malttanut edes odottaa vaan otin riistakäristyksen emännän kädestä ilman lupaa. Emäntä vähän ihmetteli röyhkeyttäni, mutta ei kuitenkaan torunut minua. Lopuksi käristyspalat menivät vielä pitkäksi, pitkäksi aikaa uuniin. Minä vahdin uunia ja toivoin saavani koko pellillisen kerralla. Nyt tiedän jo, että saankin näitä erityisherkkuja vain, kun vastaan tulee toinen koira.

Ensimmäisenä iltanan käristysnamien valmistumisen jälkeen teimme epäilyttävän pitkän iltalenkin.  Ilmeisesti yritimme kovasti löytää ohitettavaa koiraa. Kaikki muut taisivat kuitenkin olla jo nukkumassa. Ei ollut vastaantulijoita enkä siis saanut käristysnamia. Harmi!

Nämä uudet ohitusnamit ovat olleet nyt tarjolla muutaman päivän. Isännän kanssa olen malttanut mennä jo vaikka kuinka monta ohitusta nätisti. Tänään näytin sitten lopulta emännällekin, kuinka vastaantulevat koirat ohitetaan tyylikkäästä. Emäntä oli ihan ihmeissään ja kovin iloinen. Toivottavasti nuo älyävät jatkossakin tarjota kunnon korvausta siitä, että ohitan toiset koirat nätisti.

Terkkuja Liila-siskolle laumoineen.

 

 

Aksatreenit

Kävimme tänään Tuulin kanssa agilitykentällä treenaamassa keinua ja puomia. Lisäksi teimme pari pientä ratapätkää, mutta suurimman osan ajasta leikimme.

Minusta tuntuu, että keinu nousee pikkuhiljaa korkeammalle ja korkeammalle. Ei sillä tosin ole väliä, vaikka se keinu nousisikin, minusta on kivaa juosta sille. Ei uskoisi, että aluksi pelkäsin sen kolinaa.

Parasta koko treeneissä oli kuitenkin saalistaa palloa ja jahdata Tuulia. Suosikkini on keltainen vinkuva pallo. Välillä Tuuli jopa lähti minua karkuun, kun yritin viedä pallon hänelle. Se oli todella hauskaa.

Keinu on kiva, mutta kyllä minä putkistakin tykkään

 

Iloisia ja surullisia tapahtumia

Heinäkuun lopulla osallistuin Länderiyhdistyksen päänäyttelyyn. Siellä on monta muutakin länderiä. Käyttäydyin nätisti ja sain tuomarilta kuulemma hyvän arvostelun. Sain kauniin varasertin, kun olin nartuista kolmas. Kasvattaja-Ernakin oli paikalla. Erna antoi paljon vinkkejä isännälle ja emännälle. Näyttelyn jälkeen minua vielä vähän trimmattiin. Laumani mielestä, minun pitäisi olla nättinä vielä elokuussakin.

Pukee tämä varasertikin minua oikein hyvin.

Olemme olleet loppukesästä useamman kerran mammalla ja papalla yökylässä Tuulin ja emännän kanssa. Minä joudun jostain syystä aina nukkumaan takkahuoneessa. Hauskinta näissä reissuissa on ollut se, että käymme aina Voikkaan porukoiden kanssa lenkillä. Yksi lenkki oli jopa 9,5km. Jaksoin niinkin pitkän lenkin reippaasti loppuun asti. Ihmiset puhuivat jotain ihan outoja Harry Potter -juttuja sillä lenkillä.

Toimin taas mökillä rappustyömaan projektipäällikkönä. Minullahan on kokemusta samanlaisesta rakennusprojektista viime kesältä. Minä luotan laumani rakennustaitoihin niin paljon, että otin taas kunnon nokoset työmaan vieressä.

Tarkistin kuintekin lopputulokset tarkasti vaikka osan rakennusajasta nukuinkin.

Yhtenä sunnuntaina emäntä ja isäntä halusivat lähteä etsimään kanttarelleja metsästä. Jostain ihmeen syystä he halusivat sinne vaikka satoi. Sateen piti kuulemma tauota iltapäiväksi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja olimme kaikki sadetakeista huolimatta litimärkiä, kun parin tunnin kuluttua palasimme mökille. Saaliskin oli huono. Todella tyhmää lähteä sateella minnekään ulos! Minä en halua ulkoilla metsässä enkä missään muuallakaan sateella! Näytin kuulemma kiukkuiselle kun mökillä kuivattelimme. En meinannut suostua enää edes poistumaan mökistä autolle kotimatkaa varten. Pelkäsin, että taas lähdetään sateeseen lenkille.

Aksatreenit hallilla jatkuvat taas. Hallilla on todella kivaa treenata. Olen ollut kesällä vähän haluton treenamaan ulkokentällä. Laumani tosin epäilee, että kesän huono treenivire johtui juoksuista. Nyt elokuussa minulla on ollut taas hauskaa treeneissä.

Viime perjantaina teimme harjoituksissa puomin ensimmäistä kertaa kesken rataa. Tuuli oli todella iloinen, kun osasin pysähtyä puomin päähän. Minusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Onhan sitä puomia treenattu jo kauan!

Pari päivää sitten sain tietää, että koiraystäväni Joy kaukana Saksassa ei voi oikein hyvin. Laumanikin oli kovin huolissaan Joykkarista. Kaikista yrityksistä huolimatta Joykkari lähti sateenkaarisillalle eilen. Joy oli etevä koira ja minä yritän ottaa mallia hänestä.