Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2016

Repovedellä kavereiden kanssa!

Tänään lähdimme aikaisin aamulla Repovedelle! Automatka kesti minun mielestäni ikuisuuden! Kun olin tulossa pois auton avoimesta ovesta, sisälle hyppäsikin Sointu! Litistyiköhän Tuuli sinne meidän väliimme?

Seikkailun ensimmäinen este oli minulle täysin uusi kokemus! Se oli ihan sillan näköinen, mutta loppuikin kesken kaiken veteen. Olisikohan sen nimi ollut laituri? No, itsessään se laituri ei ollut se kokemus vaan se, kun Tuuli ja Isäntä vetivät jonkin lautan siihen laituriin kiinni jostain ihmeellisestä narusta. Kaikken kauheinta oli se, kun sinne ihmeelliseen lauttaan piti mennä! Minä en olisi halunnut mennä, vaikka Sointu meni sinne ihan itse ja reippaasti. Huomasin, että mikään ei auttanut, kun Emäntä vain nosti minut syliin ja sitten se oli menoa! Tuuli ja Isäntä vetivät sitä lauttaa jotain narua pitkin ja pian olimmekin jo taas rannalla! Huh!

Se lenkki oli tosi rankka! Loppupuolella saavuimme kuitenkin laavulle, tai se oli ehkä liian iso laavuksi… No jättilaavulle! Siellä me paistoimme makkaraa. Tai en minä sitä saanut joten kaikki muut paitsi minä, Sointu ja Dana paistoivat makkaraa. Sointu istu tyytyväisenä maassa ja minä ja Dana istuimme penkillä Tuulin fleecetakkiin kääriytyneinä.

heta_posse4
Me vahdimme ettei keneltäkään tipu mitään syötävää!

Viimeinen esteemme oli jokin iso riippusilta. Minua vähän jännitti mennä siitä, mutta Isännän perässä minä kuitenkin ylitin sen. Toiselta puolelta kuului vaikka mitä hauskoja huutoja. Tuuli huusi minua monta kertaa ja välillä minulta meinasi mennä jalka yli reunan. Oli se kuitenkin aika siistiä ylittää se silta!

Minä riippusillan päässä! Pääsin yli, huh!
Minä riippusillan päässä! Pääsin yli, huh!

Tänään satoi ensilumi! Olen nähnyt lunta jäähallin takana kasassa, mutta nyt sitä on jokapuolella!

 

 

Minä olen näyttelykoira!

Tänään lähdimme heti aamulla pentunäyttelyihin! Minä en tiennyt silloin  vielä mihin olimme menossa…

Minulla ja isännällä meni ihan hyvin, mutta bernit viereisessä kehässä kiinnostivat ihan hirveästi. En minä voinut tietää ettei siellä ollutkaan Tyyneä, Rauhaa ja Sointua! Kun minä olisin niin mielelläni mennyt siihen viereisään kehään leikkimään! Sain minä kuitenkin pokaalin, ruusukkeen ja kunniapalkinto laatan.

Oman kehäni jälkeen odotimme IKUISUUDEN! Lopulta pääsin ryhmäkehään. Meitä oli siinä ihan hirveästi! Siinä kehässä en enää sijoittunut, mutta sekin meni ihan hyvin!

heta_nayttely
Minä ja palkintoni tältä päivältä

Sunnuntaista sunnuntaihin

Johan se viikko vierähti nopeasti! No tässä on koko viikosta juttua!

Sunnuntaina kävin näyttelyissä! Minä ravasin nätisti ja seisoin pöydällä nätisti enkä edes nojannut isäntään! Olin rotuni paras (ja ainut)! MInä sain kaksi ruusukeitta, joista isommassa luki näin ROP pentu ja pienemmässä KP. Niiden lisäksi sain myös pokaalin. Pääsin myös siihen… Mikäs se nimi nyt olikaan… Isoonkehään? No sinne kuitenkin.

Tiistaina pentukurssilla ensimmäinen puolituntia meni hyvin ja loppu löperiksi! Onneksi onnistuin näyttämään kuitenkin lopuksi tempun. Taisi olla koko laumasta mukavampi se ensimmäinen puolituntia!

Keskiviikkona Länderimies kävi kylässä. Aluksi haukuin kovasti häntä. Mutta lopulta meistä tuli kavereita! Olin muuten tosi rauhallisesti koko vierailun ajan.

Torstaina Voikkaan porukat tulivat kylään! Kävimme kaupungilla ja metsälenkillä. Yritimme taas kovasti leikkiä Soitun kanssa, mutta aina meidät keskeytetään. Pah! Sointu on muka liian iso leikkikaveri minulle.

Tänään minä lähdin laumani kanssa jostain kumman syystä hallille. Tuuli puhui kai, että menemme jollekin pentuagility kurssille. No, minulla oli siellä kivaa, kun sain touhuta! Teimme vaikka mitä kivaa! Putkeenkin sukelsin hirmuisella vauhdilla!

Minulle keksittiin tänään uusi lempinimi! Se on Heta Ruusukorva-Piimäparta!

Sukulaisia ja treeniä!

Tänään kävin herättämässä Tuulin. Hän oli ehkä vähän väsynyt, mutta lähdimmehän me melkein heti kohti Jyväskylää, joten ihan hyvä vain, että heräsi ajoissa!

Kun pääsimme perille, kävimme ensin Tyynen kanssa lenkillä. Ja tietty minä tervehdin kaikki ne ihanat ihmiset! Sillä lenkillä minä juoksin ihan hirveästi! Oli kyllä outoa, että kun juoksin Tyyneä karkuun, hän pysyi perässä! Yleensä kukaan ei saa minua kiinni. Minä olen sellainen tykinkuula!

Lenkin jälkeen tapasin Metkan ja Mesenkin! Ja heidän lisäkseen vähän myöhemmin Näyttelygurun! Menimme selaiseen ihmeelliseen haliin, minulle vaihdettiin näyttelyhihna ja -panta ja sitten alkoivat treenit! Teimme vähän kaikenlaisia juttuja. Koko hommassa on kyllä paljon liikkuvia osia! Varsinkin Isännän mielestä!

Treenien jälkeen minut vietiin ulos ja laitetiin pöydälle. Tiedättekös mikä siitä alkoi? Nyppiminen! Vaikken minä nyppimisestä tykää, niin tänään en päästänyt kuin pari piipausta. En yhtään ulinaa!

Lopuksi oli sitten se kaikkein paras kohta! Pääsin leikkimään Metkan kanssa! Meillä oli hauskaa, mutta ääntä ei hirveästi lähtenyt. No, mitäs se haittaa?! Olihan meillä kivaa!

Mina ja Metka leikittiin hurjina
Mina ja Metka leikittiin hurjina